Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
2Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
3Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."
4Niin Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Harranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden vanha.
5Ja Abram otti vaimonsa Sarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. Ja he tulivat Kanaanin maahan.
6Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Moren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa.
7Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.
8Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Betelistä, ja pystytti telttansa, niin että Betel oli lännessä ja Ai idässä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.
9Ja sieltä Abram lähti ja vaelsi yhä edemmäksi Etelämaahan päin.
10Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni alas Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova.
11Ja kun hän lähestyi Egyptiä, puhui hän vaimolleen Saraille: "Katso, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen.
12Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, niin he sanovat: 'Hän on hänen vaimonsa', ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää.
13Sano siis olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja minä sinun takiasi saisin jäädä henkiin."
14Kun Abram tuli Egyptiin, näkivät egyptiläiset, että Sarai oli hyvin kaunis nainen.
15Ja kun faraon ruhtinaat olivat nähneet hänet, ylistelivät he häntä faraolle; ja nainen vietiin faraon hoviin.
16Ja Abramia hän kohteli hyvin hänen tähtensä. Ja hän sai pikkukarjaa, nautakarjaa ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleita.
17Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviaan Sarain, Abramin vaimon, tähden.
18Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: "Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on sinun vaimosi?
19Miksi sanoit: 'Hän on minun sisareni', niin että minä otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene."
20Ja farao antoi hänestä käskyn miehillensä, että he saattaisivat hänet pois, hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli.