Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä.
2Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.
3Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.
4Kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: "Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:
5Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä ylös hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin."
6Farao vastasi: "Mene ylös hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut."
7Niin Joosef meni ylös hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat
8sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja nautakarjansa he jättivät Gosenin maakuntaan;
9hänen mukanaan meni ylös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli todella suuri joukko.
10Kun he saapuivat Atadin puimatantereelle, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.
11Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Atadin puimatantereella, sanoivat he: "Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla." Siitä sai paikka nimekseen Abel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.
12Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niin kuin hän oli määrännyt heille:
13hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Abraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta.
14Sen jälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet ylös hautaamaan hänen isäänsä.
15Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet."
16Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:
17'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.
18Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!"
19Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa?
20Te tosin aioitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.
21Älkää siis pelätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.
22Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadankymmenen vuoden vanhaksi.
23Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myös Makirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.
24Niin Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta ylös siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."
25Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni ylös täältä."
26Ja Joosef kuoli sadankymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.