Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta peräkkäin; silloin Daavid etsi Herran kasvoja. Herra vastasi: "Saulin tähden, verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaiset."
2Niin kuningas kutsui gibeonilaiset ja puhutteli heitä. Mutta gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia, vaan amorilaisten jäännöstä, ja israelilaiset olivat vannoneet heille valan, mutta Saul oli kiivaillessaan israelilaisten ja Juudan puolesta koettanut hävittää heidät.
3Daavid sanoi gibeonilaisille: "Mitä minun on tehtävä teidän hyväksenne, ja millä minun on teidät sovitettava, että siunaisitte Herran perintöosaa?"
4Gibeonilaiset vastasivat hänelle: "Ei ole meidän ja Saulin sekä hänen sukunsa välillä kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä ole valtaa surmata ketään Israelissa." Hän sanoi: "Mitä sitten vaaditte minua tekemään teidän hyväksenne?"
5He vastasivat kuninkaalle: "Sen miehen, joka tahtoi meidät lopettaa ja joka aikoi hävittää meidät, niin ettei meillä olisi missä olla koko Israelin alueella,
6sen miehen jälkeläisistä luovutettakoon meille seitsemän miestä lävistääksemme heidät paaluihin Herralle Saulin, Herran valitun, Gibeassa." Kuningas sanoi: "Minä luovutan."
7Mefibosetin, Saulin pojan Jonatanin pojan, kuningas kuitenkin säästi Herran valan tähden, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Jonatanin, Saulin pojan, välillä.
8Mutta kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Merabin, Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle,
9ja luovutti heidät gibeonilaisten käsiin; ja nämä lävistivät heidät paaluihin vuorella Herran edessä, niin että ne seitsemän sortuivat kaikki yhdessä. Näin heidät surmattiin elonleikkuun ensimmäisinä päivinä, ohranleikkuun alussa.
10Silloin Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle, ja se oli hänen vuoteenaan elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sade taivaasta vuoti heidän päälleen, eikä hän sallinut taivaan lintujen päivällä eikä metsän eläinten yöllä tulla heidän päälleen.
11Kun Daavidille kerrottiin, mitä Rispa, Aijan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt,
12meni Daavid ja otti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut Gileadin Jabeksen miehiltä, jotka olivat varkain ottaneet ne siltä torilta Bet-Seanista, jolle filistealaiset olivat heidät ripustaneet silloin, kun filistealaiset surmasivat Saulin Gilboassa.
13Ja hän toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut. Myös paaluihin lävistettyjen luut koottiin
14ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Selaan, Saulin isän, Kisin, hautaan. Tehtiin kaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Niin Jumala leppyi maalle.
15Taas syttyi sota filistealaisten ja Israelin välillä. Ja Daavid lähti palvelijoineen alas sotimaan filistealaisia vastaan. Ja Daavid väsyi.
16Niin Jisbi-Benob, Rafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi kolmesataa sekeliä pronssia ja joka oli puettu uusiin varusteisiin, aikoi surmata Daavidin.
17Mutta Abisai, Serujan poika, tuli hänen avukseen ja löi filistealaisen kuoliaaksi. Silloin Daavidin miehet vannottivat hänellä valan sanoen: "Sinä et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun, ettet sammuttaisi Israelin lamppua."
18Sen jälkeen oli taas taistelu filistealaisten kanssa Gobissa: silloin husalainen Sibbekai surmasi Safin, joka myös oli Rafan jälkeläisiä.
19Taas oli taistelu filistealaisia vastaan Gobissa. Elhanan, Jare-Oregimin poika, betlehemiläinen, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka peitsen varsi oli niin kuin kangastukki.
20Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentäneljä; hänkin polveutui Rafasta.
21Ja kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Jonatan, Daavidin veljen Simean poika.
22Nämä neljä polveutuivat gatilaisesta Rafasta; he kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijoidensa käden kautta.