Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä.
2Ja Ahab puhui Nabotille sanoen: "Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on niin lähellä minun linnaani; minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tai, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana."
3Mutta Nabot vastasi Ahabille: "Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa."
4Niin Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Nabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: "En minä anna sinulle isieni perintöosaa." Ja hän pani maata vuoteelleen, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään.
5Niin hänen vaimonsa Isebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: "Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?"
6Ahab vastasi hänelle: "Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Nabotia ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tai jos haluat, annan minä sinulle toisen viinitarhan sen sijaan', mutta hän vastasi: 'En minä anna sinulle viinitarhaani.'"
7Niin hänen vaimonsa Isebel sanoi hänelle: "Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan."
8Ja hän kirjoitti kirjeen Ahabin nimessä, sinetöi sen hänen sinetillään ja lähetti kirjeen vanhimmille ja ylimyksille, jotka olivat Nabotin kaupungissa ja asuivat siellä hänen kanssaan.
9Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: "Kuuluttakaa paasto ja asettakaa Nabot istumaan etummaiseksi kansan joukkoon.
10Ja asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä, että he todistaisivat hänestä näin: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi."
11Ja kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat hänen kaupungissaan, tekivät, niin kuin Isebel oli käskenyt heitä ja niin kuin oli kirjoitettu kirjeessä, jonka hän oli heille lähettänyt.
12He kuuluttivat paaston ja asettivat Nabotin istumaan etummaiseksi kansan joukkoon.
13Ja kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä. Ja ne kelvottomat miehet todistivat Nabotista kansan edessä sanoen: "Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Silloin he veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi.
14Sitten he lähettivät Isebelille tämän sanan: "Nabot on kivitetty kuoliaaksi."
15Kun Isebel kuuli, että Nabot oli kivitetty kuoliaaksi, sanoi Isebel Ahabille: "Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha, jota hän ei tahtonut antaa sinulle rahasta; sillä Nabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut."
16Kun Ahab kuuli, että Nabot oli kuollut, nousi hän ja lähti alas jisreeliläisen Nabotin viinitarhalle ottaakseen sen haltuunsa.
17Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
18"Nouse ja mene alas tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on Nabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa.
19Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön?' Ja puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Nabotin veren, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi.'"
20Ahab sanoi Elialle: "Joko löysit minut, sinä viholliseni?" Hän vastasi: "Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä,
21niin katso, minä annan onnettomuuden kohdata sinua ja lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni.
22Ja minä teen sinun suvullesi niin kuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja niin kuin Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska sinä olet vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä.
23Myös Isebelistä on Herra puhunut sanoen: Koirat syövät Isebelin Jisreelin muurin luona.
24Joka Ahabin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut."
25Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Isebel vietteli häntä.
26Hän teki ylen kauhistuttavasti, kun lähti seuraamaan kivijumalia, aivan niin kuin amorilaiset tekivät, jotka Herra karkotti israelilaisten tieltä.
27Mutta kun Ahab kuuli nämä sanat, repäisi hän vaatteensa, pani paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Ja hän makasi säkki yllään ja liikkui hiljaa.
28Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
29"Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, en minä anna onnettomuuden tulla hänen aikanaan: hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuaan."