Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kävi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemin kimppuun ja asettui leiriin sitä vastaan. Ja he rakensivat saartovarusteet sitä vastaan yltympäri.
2Näin kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti.
3Mutta neljännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia eikä ollut leipää maan kansalle,
4valloitettiin kaupunki, ja kaikki sotilaat pakenivat yöllä molempien muurien välistä porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella, kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä, ja he kulkivat Aromaahan päin.
5Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat hänet Jerikon aroilla; ja kaikki hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut.
6Ja he ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet ylös Baabelin kuninkaan eteen Riblaan; ja hänelle julistettiin tuomio:
7Sidkian pojat teurastettiin hänen silmiensä edessä, ja Sidkialta itseltään hän sokaisutti silmät ja kytketti hänet pronssikahleisiin, ja hänet vietiin Baabeliin.
8Viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Baabelin kuninkaan palvelija Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, Jerusalemiin.
9Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella.
10Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijoiden päälliköllä oli mukanaan, repi maahan Jerusalemin muurit, yltympäri.
11Ja Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen kansan tähteet, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja muun kansan.
12Mutta osan maan köyhiä henkivartijoiden päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi.
13Pronssipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, telineet ja pronssialtaan, jotka olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät pronssin Baabeliin.
14Ja kattilat, lapiot, veitset, kupit ja kaikki pronssiesineet, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa, he ottivat pois.
15Samoin otti henkivartijoiden päällikkö hiilipannut ja maljat, jotka olivat läpeensä kultaa tai hopeaa.
16Molempien pylväiden, altaan ja telineiden, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin – näiden kaikkien esineiden pronssi ei ollut punnittavissa.
17Toisen pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää, ja sen päässä oli pylväänpää pronssista; pylväänpään korkeus oli kolme kyynärää, ja pylväänpään päällä oli ristikkokoriste ja granaattiomenia yltympäri, kaikki pronssia; ja samanlaiset oli toisessa pylväässä ristikkokoristeen päällä.
18Henkivartijoiden päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa,
19ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan kansasta, jotka tavattiin kaupungista.
20Nämä otti Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan.
21Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda vietiin pois maastaan pakkosiirtolaisuuteen.
22Mutta sen väen käskynhaltijaksi, joka jäi Juudan maahan, sen, jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, jätti sinne, hän asetti Gedaljan, Ahikamin pojan, Safanin pojanpojan.
23Kun kaikki sotaväen päälliköt, he ja heidän miehensä, kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, tulivat he miehinensä Gedaljan luo Mispaan, nimittäin Ismael, Netanjan poika, Johanan, Kareahin poika, netofalainen Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, maakatilaisen poika.
24Ja Gedalja vannoi heille ja heidän miehillensä ja sanoi heille: "Älkää pelätkö kaldealaisten palvelijoita. Jääkää maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te menestytte."
25Mutta seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Netanjan poika, Elisaman pojanpoika, joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä, ja he löivät kuoliaaksi Gedaljan ja ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssaan Mispassa.
26Silloin nousi kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan, ja samoin sotaväen päälliköt, ja he menivät Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia.
27Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Jojakin, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Jojakinin pään, vapauttaen hänet vankilasta.
28Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muiden kuningasten istuimia, jotka olivat hänen luonaan Baabelissa.
29Hän sai panna pois vangin puvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin eli.
30Ja hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli.