Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: "Minä laulan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi.
2Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.
3Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä.
4Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Punaiseenmereen.
5Syvyys peitti heidät; he vajosivat pohjaan niin kuin kivi.
6Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.
7Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niin kuin korret.
8Ja sinun vihasi henkäyksellä vedet kasautuivat, virrat seisoivat kuin valli, syvyydet jähmettyivät meren sydämessä.
9Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät.'
10Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niin kuin lyijy.
11Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo; sinä ylistettävissä teoissa pelottava, sinä ihmeiden tekijä!
12Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.
13Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.
14Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat.
15Silloin pelästyivät Edomin ruhtinaat, Moabin sankarit valtasi vavistus, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.
16Kauhu ja väristys valtasi heidät; sinun käsivartesi väkevyyden tähden he kävivät mykiksi niin kuin kivi. Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.
17Sinä viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on sinun perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.
18Herra on kuningas aina ja ikuisesti."
19Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päälleen; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki.
20Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti tamburiinin käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä tamburiineja lyöden ja karkeloiden.
21Ja Mirjam viritti heille virren: "Laulakaa Herralle, sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi."
22Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Punaisenmeren luota, ja he menivät Surin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.
23Sitten he tulivat Maraan; mutta he eivät voineet juoda Maran vettä; sillä se oli karvasta. Siksi paikka sai nimen Mara.
24Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?"
25Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.
26Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissään, tarkkaat hänen käskyjään ja noudatat kaikkea hänen lakiaan, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi."
27Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.