"Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviään?
2Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä.
5Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6Pellolla he niittävät sadon, ja jumalattoman viinitarhan he ryöstävät.
7Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11Jumalattomien muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan.
12Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoilleen.
16He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
17Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." –
18"Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinitarhojen tielle.
19Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.
20Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
21Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." –
22"Mahtavat pysyvät pystyssä omassa voimassaan, eikä heillä ole varmuutta hengestään.
23Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitään.
24He ovat kohonneet korkealle – ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25Eikö ole niin? Kuka tekee minut valehtelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"