"Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaa.
5Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irrottanut metsäaasin siteet,
6sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8se tähystelee vuorilta laiduntaan ja etsii kaikkea vihantaa.
9Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tai äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12Voitko uskoa, että se palaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä kattohaikaran hellyys?
14Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16Se on tyly poikasilleen, niin kuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on pelottava.
21Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä pasuunan pauhatessa.
25Milloin ikinä pasuuna soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."