"Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2Voitko kiinnittää köyden sen kuonoon tai koukulla lävistää siltä posken?
3Rukoileeko se sinua paljon, tai puhutteleeko se sinua lempeästi?
4Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5Voitko leikkiä sillä niin kuin lintusella tai sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7Voitko iskeä sen nahan täyteen keihäitä ja sen pään kalaharppuunoita?
8Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan.
10Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta.
13Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksoisleukojen väliin?
14Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20Sen sieraimista käy savu niin kuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25Kun se nousee, pelästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27Sille on rauta kuin oljenkorsi, pronssi kuin lahopuu.
28Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväiden eläinten kuningas."