Laulunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3Ylistetty olkoon Herra! – niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat pelästyttivät minut.
5Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
6Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistään, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11hän pani pimeyden verhokseen, majakseen yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12Hohteesta, joka kävi hänen edellään, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maailman perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua vahvemmat.
18He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjään syrjään sysää.
23Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24Siksi Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme –
32se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33tekee minun jalkani nopeiksi niin kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni pronssijousta jännittämään!
35Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaa, ennen kuin teen heistä lopun;
38minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niin kuin loan kadulle.
43Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanoiden pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistaan.
46Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajieni ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49Siksi minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja laulan sinun nimesi kiitosta,
50sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, ikuisesti.