Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
2Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuaan vastaan:
3"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä."
4Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
5Kerran hän on puhuva heille vihassaan, kauhistuttava heitä hirmuisuudessaan:
6"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni."
7Minä julistan Herran säädöksen. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä olen tuonut sinut esiin.
8Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
9Rautaisella sauvalla sinä heidät murskaat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät."
10Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat; antakaa ojentaa itseänne, maan tuomarit.
11Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavisten.
12Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.