Laulunjohtajalle; lauletaan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
2Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
3Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirsien keskellä.
4Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
5He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutaan, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
12Minua saartavat väkevät sonnit, Basanin härät piirittävät minut,
13avaavat kitansa minua vastaan, niin kuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
14Niin kuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistaan; minun sydämeni on niin kuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
15Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
16Sillä koirat ovat piirittäneet minut. Pahojen parvi on saartanut minut. He lävistivät käteni ja jalkani.
17Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
18he jakavat keskenään minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
19Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
20Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirien kynsistä.
21Pelasta minut leijonan kidasta, villihärkien sarvista – vastaa minulle.
22Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
23Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, pelätkää häntä.
24Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojaan, vaan kuulee hänen avunhuutonsa.
25Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä.
26Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä ikuisesti.
27Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luokse; kaikki pakanoiden sukukunnat kumartavat häntä;
28sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30Jälkeläiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.