Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.
2Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti.
3Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.
4Anna heille heidän työnsä mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan; anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.
5Sillä eivät he välitä Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistaa heidät eikä rakenna heitä.
6Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen.
7Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja laulullani minä häntä ylistän.
8Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.
9Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä ikuisesti.