Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
2Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
3Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi."
4Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
5Olkoot he niin kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
6heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
8Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmakseen.
9Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustaan.
10Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
11Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
12He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
13Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14Niin kuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niin kuin äitiään sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat – kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
16nuo konnat, jotka leipäpalaa kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitaan.
17Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni heidän hävityksestään, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihollisiani; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
20Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
21He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
22Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
23Herää ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
24Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
25Älä salli heidän sanoa sydämessään: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet."
26Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvukseen häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta."
28Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.