Laulunjohtajalle; korahilaisten mietevirsi. Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala.
2Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin minä saan tulla Jumalan kasvojen eteen?
3Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
4Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
5Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
6Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, siksi minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
7Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
8Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle laulan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
9Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unohtanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
10Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
11Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.