Laulunjohtajalle; korahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina päivinä.
2Sinä karkotit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3Sillä eivät he miekallaan valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7sillä sinä pelastit meidät ahdistajiltamme, ja saatoit vihamiehemme häpeään.
8Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme ikuisesti. Sela.
9Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanoiden sekaan.
12Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkaksi ja ivaksi.
14Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseiden tähden.
17Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unohtaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19Kuitenkin sinä runtelit meidät sakaalien asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20Jos me olisimme unohtaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23Herää, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24Miksi peität kasvosi, unohdat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.