Asafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
2Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellään käy kuluttava tuli ja hänen ympärillään väkevä myrsky.
4Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
5"Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton."
6Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, sillä Jumala on tuomari. Sela.
7"Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
8En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9En minä ota härkää sinun talostasi enkä vuohipukkeja laumoistasi.
10Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
11Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
12Jos minulla olisi nälkä, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maailma ja kaikki, mitä siinä on.
13Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin pukkien verta?
14Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
15Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
16Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
17Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojien kanssa.
19Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
20Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmiesi eteen.
22Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unohdatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
23Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka pitää tiestään huolen, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."