Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
2Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
3Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
4Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
5Minun sieluni ravitaan niin kuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
6kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
7Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
8Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
9Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
10Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat sakaalien osaksi.
11Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttaan vannoo. Sillä valehtelijoiden suu tukitaan.