Korahilaisten laulu, virsi; laulunjohtajalle; lauletaan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Hemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
2Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
3Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.
4Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
5Minä olen jätetty kuolleiden joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka on kädestäsi erotettu.
6Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
7Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.
8Sinä olet karkottanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
9Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
10Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.
11Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
12Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unohduksen maassa?
13Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
14Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
15Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
16Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
17Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
18Ystävät ja toverit sinä olet karkottanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.