Laulunjohtajalle; lauletaan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi. Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.
2Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, laulan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.
3Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.
4Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.
5Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.
6Viholliset on tuhottu, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.
7Mutta Herra hallitsee ikuisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitakseen.
8Hän tuomitsee maailman vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.
9Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.
10Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.
11Laulakaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.
12Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unohda kurjien huutoa.
13Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,
14että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.
15Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.
16Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. – Kanteleen välisoitto. Sela.
17Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unohtavat Jumalan.
18Sillä ei köyhää unohdeta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.
19Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.
20Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.