Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
2"Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa." Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
3Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät. "Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?"
4Tuskin olin kulkenut heidän ohitseen, kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä, ennen kuin olin saattanut hänet äitini taloon, kantajani kammioon.
5Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.
6Kuka on tämä, joka tulee ylös erämaasta kuin savupatsaat, tuoksuen mirhalta ja suitsukkeelta, kaikenlaisilta kauppiaan hajujauheilta?
7Katso, siinä on Salomon kantotuoli ja sen ympärillä kuusikymmentä urhoa, Israelin urhoja,
8kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja; jokaisella on miekka kupeellaan öiden kauhuja vastaan.
9Kuningas Salomo teetti itselleen kantotuolin Libanonin puista.
10Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istuimen purppurasta; sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.
11Tulkaa ulos, Siionin tyttäret, ja katsokaa kuningas Salomoa, katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänään, hänen sydämensä ilonpäivänä.