Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,
2vääntääksensä vaivaisten asian ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden, että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa ja orvot heidän ryöstettäviksensä!
3Mutta mitä te teette koston päivänä, rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa? Kenen turviin pakenette apua saamaan ja minne talletatte tavaranne?
4Ei muuta kuin vaipua vangittujen joukkoon tai kaatua surmattujen sekaan. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu.
5Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!
6Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.
7Mutta ei hän niin tarkoittanut, se ei ole hänen sydämensä ajatus, vaan hänen sydämensä halu on hävittää ja tuhota kansoja paljon.
8Sillä hän sanoo: "Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?
9Eikö käynyt Kalnon niin kuin Karkemiin, eikö Hamatin niin kuin Arpadin ja Samarian niin kuin Damaskoksen?
10Niin kuin minun käteni on saavuttanut epäjumalien valtakunnat, joiden jumalankuvat olivat paremmat kuin Jerusalemin ja Samarian –
11niin enkö minä tekisi Jerusalemille ja sen epäjumalankuville, samoin kuin minä tein Samarialle ja sen epäjumalille?"
12Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeiden silmiensä korskan.
13Sillä hän sanoo: "Oman käteni voimalla minä sen tein ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen. Minä siirsin kansojen rajat ja ryöstin heidän aarteensa ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella istujat.
14Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet niin kuin linnun pesän; ja niin kuin hylätyt munat kootaan, niin minä olen koonnut kaikki maat, eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt."
15Kerskaako kirves hakkaajaansa vastaan, tai ylpeileekö saha liikuttajaansa vastaan? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa, ja sauva kohottaisi sen, joka ei ole puuta!
16Siksi Herra, Herra Sebaot, lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin, ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niin kuin tulipalo.
17Israelin valkeus on tuleva tuleksi ja hänen Pyhänsä liekiksi, joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa ja orjantappuransa yhtenä päivänä.
18Ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden hän hävittää perin pohjin, sielusta lihaan asti, ja hän on kuin kuihtuva, pois hiipuva.
19On helppo lukea ne puut, jotka jäävät hänen metsästään jäljelle; poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.
20Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään.
21Jäännös palaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan luokse.
22Sillä vaikka sinun kansasi, Israel, olisi kuin meren hiekka, on siitä palaava ainoastaan jäännös. Päätetty on hävitys, joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.
23Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.
24Siksi sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla.
25Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät."
26Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niin kuin silloin, kun Midian lyötiin Orebin kalliolla, ja hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niin kuin muinoin Egyptiä vastaan.
27Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa sinun hartioiltasi ja hänen ikeensä sinun niskaltasi, sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.
28Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta, jättää kuormastonsa Mikmaaseen;
29he kulkevat solatien poikki: "Geba on yöpaikkamme." Rama vapisee, Saulin Gibea pakenee.
30Huuda kimakasti, tytär Gallim! Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!
31Madmena menee pakoon, Gebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.
32Vielä samana päivänä hän pysähtyy Nobiin, hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta, Jerusalemin kukkulaa, vastaan.
33Katso, Herra, Herra Sebaot, katkaisee oksat voimalla: korkeuksiin kohoavat hakataan poikki, ja ylväät painetaan alas.
34Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan, ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.