"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne.
2"Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistään."
3Huutavan ääni erämaassa: "Valmistakaa Herralle tie, tehkää hänen polkunsa tasaisiksi.
4Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; mutkainen maa tulkoon suoraksi ja epätasaiset kohdat tasaisiksi teiksi.
5Herran kunnia ilmestyy, ja kaikki liha saa nähdä sen, sillä Herran suu on puhunut."
6Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
7ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.
8Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy ikuisesti.
9Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!"
10Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.
11Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrelleen ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.
12Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaiden mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat?
13Kuka on Herran Henkeä ohjannut, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?
14Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?
15Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän.
16Ei Libanon riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi.
17Kaikki kansakunnat ovat niin kuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä.
18Keneen te siis vertaatte Jumalaa, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?
19Jumalankuvanko? – Sen valaa valaja, ja kultaseppä kullalla päällystää, sepittää sille hopeaketjut.
20Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.
21Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu? Ettekö ymmärrä maan perustuksia?
22Hän istuu korkealla maailman päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niin kuin harson, pingottaa sen niin kuin teltan asuttavaksi.
23Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.
24Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret.
25"Keneen te siis minua vertaatte, niin että minä olisin hänen kaltaisensa?", sanoo Pyhä.
26Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niiden joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.
27Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?
28Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on ikuinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
29Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
30Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
31mutta ne, jotka Herraa odottavat, uudistavat voimansa; he kohoavat siivilleen kuin kotkat, he juoksevat eivätkä väsy, he vaeltavat eivätkä uuvu.