Minä laulan ystävästäni, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä.
2Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä, mutta se kasvoi villimarjoja.
3Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä.
4Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?
5Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.
6Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.
7Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen mieluisa istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeudettomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus.
8Voi niitä, jotka liittävät talon taloon, yhdistävät pellon peltoon, kunnes ei jää enää tilaa ja te yksin asutte maassa!
9Minun korviini kuului Herran Sebaotin sana: Totisesti, ne monet talot tulevat autioiksi, ne suuret ja kauniit asujattomiksi.
10Sillä kymmenen auranalaa viinitarhaa on antava yhden bat-mitan, ja homerin kylvö on antava eefan.
11Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta väkijuoman jäljessä juoksevat ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina!
12Kannel, lyyra, tamburiini, huilu ja viini on heillä pidoissaan, mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa, eivät näe hänen kättensä töitä.
13Siksi minun kansani siirretään maastaan äkkiarvaamatta, sen ylhäiset kärsivät nälkää, ja sen remuava joukko nääntyy janoon.
14Siksi tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi; ja sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki sen ilonpitäjät.
15Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, maahan painuvat ylpeiden silmät;
16mutta Herra Sebaot on oleva korkea tuomiossa, pyhä Jumala on oleva pyhä vanhurskaudessa.
17Ja karitsat käyvät siellä niin kuin laitumillaan, ja vieraat syöttävät rikkaiden rauniosijoja.
18Voi niitä, jotka vetävät perässään rangaistusta turhuuden köysillä, synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla;
19niitä, jotka sanovat: "Joutukoon pian hänen tekonsa, että me sen näemme; täyttyköön ja tapahtukoon Israelin Pyhän suunnitelma, että me sen tiedämme!"
20Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
21Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestään!
22Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa ja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa,
23jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on!
24Siksi, niin kuin tulen kieli syö oljet ja kuloheinä raukeaa liekkiin, niin heidän juurensa mätänee, ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan, sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja pitäneet pilkkanaan Israelin Pyhän sanaa.
25Siksi syttyi Herran viha hänen kansaansa kohtaan: hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat ja heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja. Tästä kaikesta ei hänen vihansa asettunut, vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna.
26Ja hän pystyttää viirin kaukaiselle kansalle ja viheltää sen luokseen maan äärestä. Ja katso, se tulee viipymättä, nopeasti.
27Ei kukaan heistä väsy eikä kompastu, ei kukaan torku eikä nuku, ei vyö kupeilta aukene, eikä kengänpaula katkea.
28Sen nuolet on teroitettu, sen jouset kaikki jännitetty, sen orien kaviot ovat kuin pii, ja sen rattaat kuin rajuilma.
29Sen kiljunta on kuin naarasleijonan, se kiljuu kuin nuoret leijonat, se ärjyy ja tempaa saaliin ja vie sen pois, eikä pelastajaa ole.
30Se ärjyy sille sinä päivänä, niin kuin meri ärjyy. Silloin tähyillään maata, mutta katso, on pimeys, on ahdistus, ja valo on pimennyt sen synkeyteen.