Sidkia oli kahdenkymmenenyhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta.
2Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan samoin kuin Jojakim oli tehnyt.
3Sillä Herran vihan tähden kävi näin Jerusalemille ja Juudalle, kunnes hän vihdoin heitti heidät pois kasvojensa edestä.
4Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, hyökkäsi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, koko sotajoukollaan Jerusalemin kimppuun; ja he asettuivat leiriin sitä vastaan ja rakensivat saartovarusteet sitä vastaan yltympäri.
5Näin kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti.
6Mutta neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia eikä maan kansalla ollut leipää,
7valloitettiin kaupunki, ja kaikki sotilaat pakenivat ja lähtivät ulos kaupungista yöllä molempien muurien välitse vievää porttitietä, joka on kuninkaan puutarhan puolella, kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä, ja he kulkivat Aromaahan päin.
8Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla; ja kaikki hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut.
9Ja he ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet ylös Baabelin kuninkaan eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion.
10Ja Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat hänen silmiensä edessä, ja myös kaikki Juudan ruhtinaat hän teurastutti Riblassa.
11Ja Sidkialta Baabelin kuningas sokaisutti silmät, kytketti hänet pronssikahleisiin ja vei hänet Baabeliin, ja hän pani hänet vankihuoneeseen, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti.
12Viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, joka palveli Baabelin kuningasta, Jerusalemiin.
13Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella.
14Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijoiden päälliköllä oli mukanaan, repi maahan kaikki Jerusalemin muurit, yltympäri.
15Ja Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, siirsi maasta pois osan kansan köyhiä ja kansan tähteitä, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja loput käsityöläisistä.
16Mutta osan maan köyhiä Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi.
17Pronssipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, telineet ja pronssialtaan, jotka olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät kaiken niiden pronssin Baabeliin.
18Ja kattilat, lapiot, veitset, maljat, kupit ja kaikki pronssiesineet, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa, he ottivat pois.
19Samoin otti henkivartijoiden päällikkö vadit, hiilipannut, maljat, kattilat, lampunjalat, kupit ja kulhot, jotka olivat läpeensä kultaa tai hopeaa.
20Molempien pylväiden, altaan ja niiden kahdentoista pronssihärän, jotka olivat telineiden alla – kaikkien niiden esineiden, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin – niiden pronssi ei ollut punnittavissa.
21Pylväistä oli toisen pylvään korkeus kahdeksantoista kyynärää, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui sen ympäri. Sen vahvuus oli neljä sormenleveyttä; se oli ontto.
22Ja sen päässä oli pylväänpää pronssista; toisen pylväänpään korkeus oli viisi kyynärää, ja pylväänpään päällä oli ristikkokoriste ja granaattiomenia yltympäri, kaikki pronssia; ja samanlaiset oli toisessa pylväässä sekä granaattiomenat.
23Granaattiomenia oli yhdeksänkymmentäkuusi ulospäin; kaikkiaan oli granaattiomenia sata ristikkokoristeen päällä yltympäri.
24Ja henkivartijoiden päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa,
25ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan kansasta, jotka tavattiin kaupungista.
26Nämä otti Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan.
27Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda siirrettiin pois maastaan.
28Tämä on se kansa, jonka Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen: seitsemäntenä vuotena kolmetuhatta kaksikymmentäkolme juutalaista,
29Nebukadnessarin kahdeksantenatoista hallitusvuotena kahdeksansataakolmekymmentäkaksi henkeä Jerusalemista,
30Nebukadnessarin kahdentenakymmenentenäkolmantena hallitusvuotena vei Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, seitsemänsataaneljäkymmentäviisi juutalaista pakkosiirtolaisuuteen – yhteensä neljätuhatta kuusisataa henkeä.
31Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Jojakim, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Jojakinin pään ja päästi hänet pois vankilasta.
32Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muiden kuningasten istuimia, jotka olivat hänen luonaan Baabelissa.
33Hän sai panna pois vanginpuvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin eli.
34Ja hän sai Baabelin kuninkaalta elatuksensa, vakinaisen elatuksen, mitä kunakin päivänä tarvitsi, kuolinpäiväänsä asti, niin kauan kuin eli.