Ja minulle tuli tämä Herran sana:
2"Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku.
3Sinä, ihmislapsi, tee itsellesi matkavarusteet ja mene päiväiseen aikaan heidän silmiensä edessä pakkosiirtolaisuuteen; sinun on mentävä pakkosiirtolaisuuteen omalta paikkakunnaltasi toiseen paikkakuntaan heidän silmiensä edessä. Ehkäpä he näkevät sen, sillä he ovat uppiniskainen suku.
4Ja vie ulos varusteesi, niin kuin pakkosiirtolaiset varusteensa, päiväiseen aikaan heidän silmiensä edessä; mutta lähde itse illalla heidän silmiensä edessä, niin kuin pakkosiirtolaiset lähtevät.
5Murtaudu läpi seinän heidän silmiensä edessä ja vie ne siitä ulos.
6Nosta ne hartioillesi heidän silmiensä edessä ja vie ulos pilkkopimeässä; peitä kasvosi, niin ettet näe maata. Sillä ennusmerkiksi minä olen sinut pannut Israelin heimolle."
7Ja minä tein, niin kuin minua oli käsketty: minä vein ulos päiväiseen aikaan varusteeni, niin kuin pakkosiirtolaiset varusteensa, mutta illalla minä murtauduin käsin läpi seinän; pilkkopimeässä minä ne vein ulos, minä nostin ne hartioilleni heidän silmiensä edessä.
8Mutta aamulla minulle tuli tämä Herran sana:
9"Ihmislapsi, eikö ole Israelin heimo, uppiniskainen suku, sinulle sanonut: 'Mitä sinä teet?'
10Sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ruhtinasta, joka on Jerusalemissa, koskee tämä ennustus ja kaikkea Israelin heimoa, mikä on heidän keskuudessaan.
11Sano: Minä olen teille ennusmerkki: niin kuin minä tein, niin heille tehdään, pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen he menevät.
12Ruhtinas, joka on heidän keskellään, nostaa nostettavansa hartioilleen ja lähtee ulos pilkkopimeässä; seinästä he murtautuvat läpi, viedäkseen siitä ulos vietävänsä. Kasvonsa hän peittää, koska hän ei ole silmillään näkevä maata.
13Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä, ja hän takertuu minun pyydykseeni; minä vien hänet Baabeliin, kaldealaisten maahan, mutta sitä hän ei saa nähdä, ja sinne hän kuolee.
14Ja kaikki, keitä hänellä on ympärillään apunaan, ja kaikki hänen sotajoukkonsa minä hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla.
15Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä hajotan heidät pakanoiden sekaan ja sirotan heidät muihin maihin.
16Mutta vähäisen määrän heitä minä jätän miekasta, nälästä ja rutosta jäljelle kertomaan pakanoiden seassa, siellä, minne he joutuvat, kaikista kauhistuksistaan; ja ne tulevat tietämään, että minä olen Herra."
17Ja minulle tuli tämä Herran sana:
18"Ihmislapsi, syö leipäsi vavisten, juo vetesi väristen ja huolenalaisena
19ja sano maan kansalle: Näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin asukkaista Israelin maassa: He tulevat syömään leipänsä huolenalaisina ja juomaan vetensä kauhun vallassa, ja sen maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, kaikkien siinä asuvien väkivaltaisuuden tähden.
20Asutut kaupungit joutuvat raunioiksi, ja maa tulee autioksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."
21Ja minulle tuli tämä Herran sana:
22"Ihmislapsi, miksi teillä on tämä pilkkalause Israelin maasta, kun sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt?'
23Siksi sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun tästä pilkkalauseesta, niin ettei sitä enää lausuta Israelissa. Sano heille päinvastoin: Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys.
24Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä, ei liukasta ennustelua Israelin heimon keskuudessa.
25Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän aikananne, uppiniskainen suku, minä sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo Herra, Herra."
26Ja minulle tuli tämä Herran sana:
27"Ihmislapsi, katso, Israelin heimo sanoo: 'Niihin näkyihin, joita tämä näkee, on päiviä paljon, ja hän ennustaa kaukaisista ajoista.'
28Siksi sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ei viivy enää yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra."