Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli minulle tämä Herran sana:
2"Ihmislapsi, koska Tyros sanoi Jerusalemista: 'Kas niin! Murrettu on kansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt, minä tulen täyteen – se on rauniona!'
3siksi, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Tyros, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niin kuin meri nostaa aaltonsa.
4Ne hävittävät Tyroksen muurit, repivät maahan sen tornit, ja minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja teen sen paljaaksi kallioksi.
5Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra; ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi.
6Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella, surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.
7Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon Tyroksen kimppuun Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaiden kuninkaan, hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa.
8Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet, luo sinua vastaan vallin, nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,
9suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi rauta-aseillaan.
10Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyörien ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi, niin kuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.
11Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki sinun katusi kaikki, surmaa miekalla sinun kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.
12He riistävät sinun rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, ja kivesi, puusi, tomusi he heittävät meren syvyyteen.
13Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kanneltesi soitto.
14Minä teen sinusta paljaan kallion, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Sillä minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra.
15Näin sanoo Herra, Herra Tyrokselle: Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat surmataan sinun keskelläsi, saaret vapise?
16Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaillut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, värisevät joka hetki, tyrmistyneinä sinun tähtesi.
17He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi, jotka levittivät kauhuaan kaikkiin siellä asuviin.
18Nyt värisevät saaret sinun kukistumisesi päivänä, merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'
19Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta aution kaupungin, niin kuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyyden käydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut,
20silloin minä syöksen sinut alas hautaan vaipuneiden pariin, ikiaikojen kansan luokse, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niin kuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaan vaipuneiden parissa, ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan.
21Minä teen sinusta pelottavan esimerkin, eikä sinua enää ole. Sinua etsitään, mutta sinua ei enää koskaan löydetä, sanoo Herra, Herra."