Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle."
2Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni.
3Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisuksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan." Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja.
4Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon luokse ja puhu heille minun sanani.
5Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan luokse, vaan Israelin heimon luokse;
6ei monien kansojen luokse, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden luokse lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat.
7Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän.
8Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.
9Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojaan, sillä he ovat uppiniskainen suku."
10Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi.
11Ja nyt mene pakkosiirtolaisten luokse, kansasi lasten luokse; puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra – kuulkoot he tai olkoot kuulematta."
12Niin henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: "Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä missä se on!"
13ja olentojen siipien kohinan, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyörien jyrinän ja suuren, jylisevän äänen.
14Ja henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni.
15Ja minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten luokse, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, minä istuin jäykistyneenä heidän keskuudessaan seitsemän päivää.
16Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana:
17"Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.
18Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestään, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissään, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
19Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestaan eikä jumalattomalta tieltään, niin hän kuolee synnissään, mutta sinä olet sielusi pelastanut.
20Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissään kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
21Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksen vakavasti, ja sinä olet sielusi pelastanut."
22Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: "Nouse ja mene laaksoon, niin minä siellä puhuttelen sinua."
23Niin minä nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samankaltainen kuin kirkkaus, jonka minä olin nähnyt Kebar-joen varrella. Ja minä lankesin kasvoilleni.
24Mutta minuun tuli henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhutteli minua ja sanoi minulle: "Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi.
25Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa.
26Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku.
27Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku."