"Sanokaa veljiänne Ammiksi (Minun kansakseni) ja sisarianne Ruhamaksi (Armahdetuksi).
2Riidelkää äitinne kanssa, riidelkää, sillä ei hän ole minun vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistaan ja aviorikoksensa rintojensa välistä,
3etten minä riisuisi häntä alasti ja asettaisi häntä, niin kuin hän oli syntymänsä päivänä, etten tekisi häntä erämaan kaltaiseksi, saattaisi häntä kuivan maan kaltaiseksi ja kuolettaisi häntä janoon.
4Ja hänen lapsiaan minä en armahda, sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia.
5Sillä heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän kantajansa on häpeällisesti elänyt, hän on sanonut: 'Minä kuljen rakastajieni perässä, jotka antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani.'
6Siksi, katso, minä aitaan sinun tiesi orjantappuroilla, minä muuraan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujaan.
7Ja hän ajaa takaa rakastajiaan, mutta ei heitä saavuta; etsii heitä, mutta ei löydä. Ja hän on sanova: 'Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minulla olo silloin kuin nyt.'
8Hän ei ole tajunnut, että minä olen hänelle antanut jyvät ja viinin ja öljyn, olen kartuttanut hänelle hopeaa ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi.
9Siksi minä otan takaisin jyväni ajallaan ja viinini määräaikanaan ja tempaan pois villani ja pellavani, jonka piti peittää hänen alastomuutensa.
10Nyt minä paljastan hänen häpynsä hänen rakastajiensa silmien eteen, eikä kukaan ole pelastava häntä minun kädestäni.
11Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostaan: hänen juhlistaan, uusistakuistaan ja sapateistaan ja kaikista hänen pyhäpäivistään.
12Ja minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: 'Ne ovat minun portonpalkkani, jonka rakastajani ovat minulle antaneet.' Minä teen ne metsäksi, ja metsän eläimet syövät niitä.
13Ja minä kostan hänelle baalien päivät, joina hän niille poltti uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään ja kulki rakastajiensa jäljessä, mutta unohti minut, sanoo Herra.
14Siksi, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.
15Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinitarhansa sekä Akorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin sinä päivänä, jona hän tuli ylös Egyptin maasta.
16Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: 'Minun mieheni', etkä enää puhuttele minua: 'Minun Baalini';
17ja minä poistan baalien nimet hänen suustaan, eikä niiden nimiä enää mainita.
18Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevien kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.
19Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella,
20kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.
21Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra, minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata,
22ja maa kuulee jyviä, viiniä ja öljyä, ja nämä kuulevat Jisreeliä.
23Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa (Ei-armahdettua) ja sanon Loo-Ammille (Ei-minun-kansalleni): 'Sinä olet minun kansani'; ja hän vastaa: 'Minun Jumalani.'"