Älä iloitse, Israel, älä riemuitse, niin kuin muut kansat, sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi, olet rakastanut portonpalkkoja kaikilla viljan puimatanterilla.
2Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä, rypälemehu hänet pettää.
3Eivät he saa asua Herran maassa, vaan Efraimin on palattava Egyptiin, ja Assurissa he syövät saastaista.
4Eivät he vuodata viiniä juomauhriksi Herralle, eivätkä heidän teurasuhrinsa hänelle kelpaa. Ne ovat heille kuin murheen leipä: kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä; sillä heidän leipänsä tulee heidän omaan nälkäänsä, ei tule se Herran temppeliin.
5Mitä teette, kun tulee juhla-aika, Herran juhlapäivä?
6Sillä katso, heidän on mentävä hävitystä pakoon: Egypti heidät kokoaa, Mof heidät hautaa. Orjantappurat valtaavat heidän hopeakalleutensa, ohdakkeita on oleva heidän majoissaan.
7Rangaistuksen päivät tulevat, koston päivät saapuvat – Israel saa tuntea sen. Hullu on profeetta, mieltä vailla on hengen mies, sinun suuren syyllisyytesi ja vihamielisyytesi tähden.
8Efraim on väijyjä minun Jumalaani vastaan. Profeetta – hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula, vainoamista on hänen Jumalansa temppelissä.
9He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon niin kuin Gibean päivinä. Hän muistaa heidän rikoksensa, rankaisee heidän syntinsä.
10Niin kuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niin kuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidän isänne. He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät häpeäjumalalle ja tulivat kauhistuttaviksi, niin kuin tuo heidän rakastettunsa.
11Efraim – lintuna lentää pois heidän kunniansa: ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä enää.
12Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi, teen minä heidät lapsettomiksi, niin ettei ihmisiä jää. Voi heitä itseäänkin, kun minä heistä luovun!
13Efraim on, kun minä sitä katson Tyrokseen päin, istutettu laidunmaalle; mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.
14Anna heille, Herra – mitä antaisitkaan? – anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.
15Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa, sillä siellä minä rupesin heitä vihaamaan. Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkotan heidät temppelistäni pois. En minä enää heitä rakasta: kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita.
16Efraim on hakattu maahan, heidän juurensa on kuivettunut: hedelmää he eivät tee. Ja jos synnyttävätkin, kuoletan minä heidän kohtunsa kalleimmat.
17Minun Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole häntä totelleet. He joutuvat pakolaisiksi pakanoiden sekaan.