Voi suruttomia Siionissa, huolettomia Samarian vuorella, kansoista ensimmäisen ylimyksiä, joiden luokse Israelin heimo tulee!
2Menkää Kalneen ja katsokaa, sieltä kulkekaa Suureen Hamatiin ja käykää alas filistealaisten Gatiin: ovatko ne paremmat kuin nämä valtakunnat, onko niiden alue suurempi kuin teidän alueenne?
3Voi teitä, jotka lykkäätte kauas pahan päivän, mutta vedätte luoksenne väkivallan, valtaistuimelle istumaan;
4jotka makaatte norsunluusohvilla ja venytte leposijoillanne, syötte karitsoita laumasta ja vasikoita navetasta;
5jotka sepustatte lauluja lyyralla säestäen ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid;
6jotka juotte viiniä maljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta ette murehdi Joosefin sortumista!
7Sen tähden he nyt joutuvat pakkosiirtolaisuuteen ensimmäisten joukossa, ja loikoilijoiden juhla päättyy.
8Herra, Herra on vannonut itse kauttaan, sanoo Herra, Jumala Sebaot: Jaakobin ylpeys on minulle kauhistus, minä vihaan hänen palatsejaan, ja minä jätän alttiiksi kaupungin kaikkineen.
9Ja jos silloin kymmenen miestä jää jäljelle yhteen taloon, niin he kuolevat.
10Ja jos kuolleen korjaa hänen omaisensa ja polttajansa, viedäkseen luut pois talosta, ja jos hän kysyy joltakin, joka on talon perimmäisessä sopessa: "Onko sinun luonasi vielä ketään?" niin tämä vastaa: "Ei ole", ja toinen sanoo: "Hiljaa!" – sillä Herran nimeä ei saa mainita.
11Sillä katso, Herra antaa käskyn, ja hän lyö suuren talon kappaleiksi ja pienen talon pirstaleiksi.
12Juoksevatko hevoset kivikossa, kynnetäänkö kalliota härillä? Sillä te olette muuttaneet oikeuden myrkyksi ja vanhurskauden hedelmän koiruohoksi,
13te, jotka iloitsette Lo-Dabarista (tyhjästä) ja sanotte: "Emmekö omalla voimallamme valloittaneet Karnaimia (sarvia)?"
14Sillä katso, minä nostatan teitä vastaan, te Israelin heimo, sanoo Herra, Jumala Sebaot, kansan, joka on ahdistava teitä siitä asti, mistä mennään Hamatiin, hamaan Pajupuroon saakka.