Kun Bileam näki, että Israelin siunaaminen oli Herralle otollista, ei hän enää mennyt niin kuin aina ennen ennusmerkkejä etsimään, vaan käänsi kasvonsa erämaahan.
2Ja kun Bileam nosti silmänsä ja näki Israelin leiriytyneenä heimokunnittain, niin Jumalan Henki tuli häneen.
3Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu.
4Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen, joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä, joka lankeaa maahan ja jonka silmät avataan.
5Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob, sinun asuinsijasi, Israel!
6Niin kuin laajat purolaaksot, niin kuin puutarhat virran varrella, niin kuin aloepuut, Herran istuttamat, niin kuin setripuut vesien vierillä!
7Vettä läikkyy hänen vesisangoistaan, ja hänen siemenensä kukoistaa runsaissa vesissä. Agagia mahtavampi on sen kuningas, ylhäinen sen kuningasvalta.
8Jumala toi sen pois Egyptistä; sen voima on kuin villihärän. Se syö suuhunsa viholliskansat, heidän luunsa se murskaa ja lävistää heidät nuolillaan.
9Se on kyyristynyt, se on laskeutunut maahan kuin leijona, niin kuin naarasleijona – kuka uskaltaa sitä häiritä? Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua kiroaa!"
10Silloin Balak vihastui Bileamiin ja löi kätensä yhteen. Ja Balak sanoi Bileamille: "Minä kutsuin sinut vihollisiani kiroamaan, ja nyt sinä olet siunannut heidät jo kolme kertaa.
11Mene tiehesi! Minä aioin sinua runsaasti palkita, mutta katso, Herra on sinulta palkan kieltänyt."
12Bileam vastasi Balakille: "Enkö minä jo sanonut sinun sanansaattajillesi, jotka lähetit luokseni:
13'Vaikka Balak antaisi minulle talonsa täyden hopeaa ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun.
14Ja nyt minä lähden kansani luokse, mutta sitä ennen minä ilmoitan sinulle, mitä tämä kansa on tekevä sinun kansallesi aikojen lopulla."
15Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu.
16Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen ja saa tietonsa Korkeimmalta, joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä, joka lankeaa maahan ja jonka silmät avataan:
17Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Moabilta ohimot, päälaen kaikilta Setin pojilta.
18Ja Edomista tulee alusmaa, Seir joutuu vihollistensa omaksi; mutta Israel tekee väkeviä tekoja.
19Jaakobista tulee hallitsija, ja hän tuhoaa jäljelle jääneet kaupungista."
20Ja kun hän näki Amalekin, niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Kansakunnista ensimmäinen on Amalek, mutta sen loppu on perikato."
21Ja kun hän näki keniläiset, niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Järkkymätön on sinun asumuksesi, ja kalliolle on pesäsi pantu.
22Mutta sittenkin Kain hävitetään: ei aikaakaan, niin Assur vie sinut vangiksi."
23Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Voi! Kuka jää enää elämään, kun Jumala tämän tekee!
24Laivoja saapuu kittiläisten suunnalta, ja ne kurittavat Assurin ja kurittavat Eberin. Hänkin on perikadon oma."
25Sen jälkeen Bileam nousi, lähti matkaan ja palasi kotiinsa; ja myös Balak lähti tiehensä.