Voi minua, sillä minun käy niin kuin hedelmänkorjuussa, niin kuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.
2Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistaan.
3Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat.
4Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin piikkipensasaita. Sinun tähystäjiesi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Silloin he joutuvat sekasortoon.
5Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.
6Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiään vastaan, miniä anoppiaan vastaan; ihmisen vihollisia ovat hänen omat perhekuntalaisensa.
7Mutta minä laitan toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.
8Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.
9Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti, että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.
10Minun viholliseni saavat nähdä sen, ja häpeä on peittävä heidät, jotka sanovat minulle: "Missä on Herra, sinun Jumalasi?" Minun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä: silloin he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.
11Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana:
12sinä päivänä tullaan sinun luoksesi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen.
13Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän töidensä hedelmien takia.
14Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka erillään asuu metsässä, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Basanissa ja Gileadissa niin kuin ikiaikoina ennen. –
15"Niin kuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä." –
16Sen näkevät pakanakansat ja häpeävät kaikesta voimastaan. He panevat käden suullensa, heidän korvansa kuuroutuvat.
17He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistaan, lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme; he pelkäävät sinua.
18Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa ikuisesti, sillä hänellä on halu laupeuteen.
19Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.
20Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Abrahamille armoa, niin kuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti.