"Varokaa harjoittamasta hyväntekeväisyyttänne ihmisten edessä, jotta he teidät näkisivät. Muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2Kun siis annat almua, älä soitata torvea edelläsi niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset heitä ylistäisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3Vaan kun sinä annat almua, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4jotta almusi olisi salassa, ja sinun Isäsi, joka näkee salassa, maksaa itse sinulle julkisesti.
5Kun rukoilet, älä ole niin kuin tekopyhät, sillä he rukoilevat mielellään seisoen synagogissa ja katujen kulmissa, jotta ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle julkisesti.
7Ja kun te rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, sillä he luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8Älkää siis olko heidän kaltaisiaan, sillä teidän Isänne tietää, mitä te tarvitsette, jo ennen kuin pyydätte häneltä.
9Rukoilkaa te siis näin: 'Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
10Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.
11Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.
13Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.'
14Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.
15Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
16Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät, sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, jotta ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
17Vaan kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi,
18etteivät ihmiset näkisi sinun paastoavan, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut julkisesti.
19Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste tärvelee ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat,
20vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste tärvele ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.
21Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
22Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on kirkas, koko ruumiisi on täynnä valoa.
23Mutta jos silmäsi on viallinen, koko ruumiisi on oleva pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai liittyy toiseen ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja rikkautta.
25Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27Kuka teistä voi murehtimalla lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28Ja mitä te murehditte vaatteista? Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne tee työtä eivätkä kehrää.
29Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään on ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me söisimme?' tai: 'Mitä me joisimme?' tai: 'Mihin me pukeutuisimme?'
32Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän tätä kaikkea tarvitsevan.
33Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34Älkää siis murehtiko huomispäivästä, sillä huominen pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."