Niinä päivinä, kun hyvin paljon kansaa oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille:
2"Minun käy sääli kansaa, sillä he ovat viipyneet jo kolme päivää minun luonani, eikä heillä ole mitään syötävää.
3Jos minä lasken heidät syömättä kotiinsa, he nääntyvät matkalla, sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa."
4Hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi hankkia näille leipää, jotta he tulisivat ravituiksi?"
5Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän."
6Niin hän käski kansan asettua maahan. Hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, jotta he laittaisivat ne tarjolle. Ja he laittoivat ne kansan eteen.
7Heillä oli muutamia pieniä kaloja, ja lausuttuaan siunauksen hän käski laittaa nekin esille.
8Ja he söivät ja tulivat kylläisiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän korillista.
9Mutta syöjiä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotaan.
10Kohta hän astui opetuslapsineen veneeseen ja meni Dalmanutan seuduille.
11Niin fariseukset tulivat ja alkoivat väitellä hänen kanssaan vaatien häneltä merkkiä taivaasta, koetellakseen häntä.
12Hän huokaisi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä."
13Ja hän jätti heidät, astui taas veneeseen ja meni toiselle puolelle.
14Mutta he olivat unohtaneet ottaa leipiä mukaansa, eikä heillä ollut veneessä mukanaan kuin yksi leipä.
15Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta."
16Niin he pohtivat keskenään sanoen: "Meillä kun ei ole leipiä."
17Kun Jeesus huomasi tämän, hän sanoi heille: "Miksi keskustelitte siitä, ettei teillä ole leipiä? Ettekö vieläkään käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne yhä paatunut?
18Teillä on silmät, ettekö näe? Ja teillä on korvat, ettekö kuule? Ja ettekö muista?
19Kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista."
20"Ja kun seitsemän neljälletuhannelle, kuinka monta korillista palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän."
21Niin hän sanoi heille: "Kuinka ette käsitä?"
22Sitten hän tuli Betsaidaan. Ja hänen luokseen tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen.
23Tarttuen sokeaa käteen, hän talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylkäisi hänen silmiinsä, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näkikö hän mitään."
24Katsoen ylös tämä sanoi: "Näen ihmisiä – he näyttävät minusta puilta, jotka kävelevät."
25Sitten hän jälleen pani kätensä hänen silmilleen ja kehotti häntä katsomaan ylös. Ja hän oli parantunut ja näki kaikki selvästi.
26Niin hän lähetti hänet kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään, äläkä kerro kenellekään kyläläiselle."
27Sitten Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean kyliin. Tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"
28Niin he vastasivat: "Johannes Kastajan, toiset Elian ja toiset jonkun profeetoista."
29Niin hän sanoi heille: "Entä kenen te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus."
30Niin hän varoitti heitä puhumasta kenellekään hänestä.
31Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon ja joutua vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi ja tulla tapetuksi, mutta kolmen päivän kuluttua hänen pitää nousta ylös.
32Hän kertoi asian avoimesti. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.
33Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene taakseni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan mikä on ihmisten."
34Hän kutsui luokseen kansan sekä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jokainen, joka tahtoo minun jäljessäni kulkea, kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
35Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen. Mutta joka kadottaa elämänsä minun ja ilosanoman tähden, hän pelastaa sen.
36Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi vahingon sielulleen?
37Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?
38Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukupolvessa, häntä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."