Kaikki veronkantajat ja syntiset tulivat hänen luokseen kuuntelemaan häntä.
2Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."
3Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4"Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta, mutta kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes sen löytää?
5Ja löydettyään hän asettaa sen iloiten hartioilleen.
6Kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävät ja naapurit ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani joka oli kadonnut.'
7Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8Tai jos kenellä naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden rahan, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkasti, kunnes löytää sen?
9Ja löydettyään hän kutsuu ystävättäret ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, joka oli minulta kadonnut.'
10Samoin, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11Hän sanoi myös: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12Nuorempi heistä sanoi isälle: 'Isä, anna minulle se osa varoista, joka minulle kuuluu.' Niin hän jakoi heille omaisuuden.
13Jonkin päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan. Siellä hän hävitti omaisuutensa eläen holtittomasti.
14Mutta kun hän oli kaiken tuhlannut, tuli koko siihen maahan kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15Niin hän meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle.
17Silloin hän meni itseensä sanoen: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18Minä nousen ja käyn isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.
19En enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20Ja hän nousi ja meni isänsä luo. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi ja heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.'
22Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa parhaat vaatteet ja pukekaa hänet ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät jalkaan.
23Noutakaa myös syötetty vasikka ja teurastakaa. Sitten syödään ja juhlitaan!
24Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon. Hän oli kadonnut ja on löytynyt.' Ja he ryhtyivät juhlimaan.
25Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Kun hän tuli ja lähestyi kotia, hän kuuli soiton ja karkelon.
26Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi on teurastanut syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'
28Mutta hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle. Niin hänen isänsä meni ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29Mutta hän vastasi ja sanoi isälle: 'Katso, niin monta vuotta minä olen palvellut sinua enkä milloinkaan ole sinun käskyäsi laiminlyönyt, mutta minulle et koskaan ole antanut kiliä pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, sinä teurastit hänelle syötetyn vasikan.'
31Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki minun omani on sinun.
32Mutta pitihän nyt iloita ja riemuita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on löytynyt.'"