Mutta viikon ensimmäisenä päivänä, varhain aamulla, he tulivat haudalle tuoden mukanaan hajusteita, jotka olivat valmistaneet – ja myös joitakin muita oli heidän kanssaan.
2Ja he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta.
3He menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
4Ja tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän luonaan säteilevissä vaatteissa.
5Kun he pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta?
6Ei hän ole täällä, vaan hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa,
7sanoen: 'Ihmisen Poika on annettava syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittava, ja kolmantena päivänä hänen pitää nousta ylös.'"
8Niin he muistivat hänen sanansa.
9He palasivat haudalta ja kertoivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille.
10Ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssaan.
11Mutta heidän puheensa tuntui heistä hourailulta, eivätkä he uskoneet naisia.
12Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kun hän kurkisti sisään, hän näki käärinliinat erilleen pantuna. Niin hän poistui ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.
13Katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus-nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen stadionmitan päässä Jerusalemista.
14Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
15Kun he keskustelivat ja pohtivat yhdessä, Jeesus itse lähestyi heitä ja lähti kulkemaan heidän kanssaan.
16Mutta heidän silmänsä olivat estyneet tuntemasta häntä.
17Niin hän sanoi heille: "Mistä asioista te kävellessänne puhutte keskenänne, ja miksi näytätte niin murheellisilta?"
18Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
19Hän sanoi heille: "Mitä?" He vastasivat hänelle: "Sitä mikä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä –
20kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet kuolemaan tuomittavaksi ja ristiinnaulitsivat hänet.
21Mutta me toivoimme hänen olevan se, joka oli lunastava Israelin. Onhan kaiken tämän lisäksi tänään jo kolmas päivä siitä, kun tämä tapahtui.
22Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme hämmästyttäneet meidät. He kävivät varhain aamulla haudalla
23eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä ilmestyksessä enkeleitä, jotka sanoivat hänen elävän.
24Muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan kuin naiset olivat sanoneet. Mutta häntä he eivät nähneet."
25Niin hän sanoi heille: "Oi te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet!
26Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsiä ja mennä kirkkauteensa?"
27Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille sen, mikä kaikissa kirjoituksissa koski häntä.
28Niin he lähestyivät kylää, jonne olivat matkalla. Ja hän oli menevinään kauemmas.
29Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on laskenut." Niin hän meni sisään viipyäkseen heidän luonaan.
30Tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, lausui siunauksen, mursi sen ja antoi heille.
31Silloin heidän silmänsä aukesivat ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.
32Niin he sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja kun hän avasi meille kirjoitukset?"
33He nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin. Ja he tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssaan.
34Nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille."
35He taas kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat tunteneet hänet leivän murtamisesta.
36Heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
37He säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan luullen näkevänsä hengen.
38Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette levottomia, ja miksi nousee epäilyksiä teidän sydämiinne?
39Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, että juuri minä se olen. Tunnustelkaa minua ja katsokaa: hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan."
40Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
41Mutta kun he ilon tähden eivät vielä uskoneet, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille "Onko teillä täällä jotain syötävää?"
42Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa ja mehiläisen hunajakennoa.
43Hän otti ja söi heidän nähtensä.
44Sitten hän sanoi heille: "Nämä ovat sanat, jotka puhuin teille, kun olin vielä kanssanne: Kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa."
45Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
46Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu ja niin Kristuksen piti kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
47ja hänen nimessään on saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48Ja te olette tämän todistajat.
49Ja katso, minä lähetän teille minun Isäni lupauksen. Mutta pysykää te kaupungissa Jerusalemissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta."
50Sitten hän vei heidät pois Betaniaan saakka ja nosti kätensä ja siunasi heidät.
51Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
52Ja he palvoivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.
53Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät ja siunasivat Jumalaa. Aamen.