"Sitten me käännyimme toisaalle ja lähdimme liikkeelle erämaahan, Punaisenmeren tietä, niin kuin Herra oli minulle puhunut, ja kiertelimme kauan aikaa Seirin vuoristossa.
2Ja Herra sanoi minulle näin:
3'Te olette jo tarpeeksi kauan kierrelleet tässä vuoristossa; kääntykää nyt pohjoista kohti.
4Ja käske kansaa sanoen: Te kuljette Seirissä asuvien veljienne, Esaun jälkeläisten, alueella. He pelkäävät teitä; olkaa siis hyvin varuillanne.
5Älkää ryhtykö taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna teille jalanleveyttäkään heidän maastaan, koska minä olen antanut Seirin vuoriston Esaun omaksi.
6Rahalla te ostakaa heiltä ruokaa syödäksenne; vesikin hankkikaa heiltä rahalla juodaksenne.
7Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen sinun vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole mitään puuttunut.'
8Niin me lähdimme pois veljiemme, Esaun jälkeläisten, luota, jotka asuvat Seirissä, poiketen Aromaan tieltä, joka tulee Eilatista ja Esjon-Geberistä. Me käännyimme toisaalle ja lähdimme kulkemaan Moabin erämaan tietä.
9Ja Herra sanoi minulle: 'Älä käy Moabin kimppuun äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään sinun omaksesi, koska minä olen antanut Arin Lootin jälkeläisten omaksi.'
10Emiläiset asuivat muinoin siellä, suuri, lukuisa ja kookas kansa niin kuin anakilaiset.
11Ja samoin kuin anakilaiset luettiin heidätkin refalaisiin; mutta moabilaiset kutsuivat heitä emiläisiksi.
12Horilaiset sitä vastoin asuivat muinoin Seirissä, mutta Esaun jälkeläiset karkottivat heidät tieltään ja tuhosivat heidät ja asettuivat heidän sijaansa, samoin kuin Israel teki siinä maassa, jonka Herra oli antanut heidän omakseen.
13'Nouskaa siis ja kulkekaa Seredin puron poikki.' Ja me kuljimme Seredin puron poikki.
14Ja aika, joka kului vaellukseemme Kades-Barneasta siihen asti, että kuljimme Seredin puron yli, oli kolmekymmentäkahdeksan vuotta, kunnes hävisi koko se sukupolvi, kaikki sotakuntoiset miehet, leiristä, niin kuin Herra oli heille vannonut.
15Myös oli Herran käsi heitä vastaan hävittämässä heitä leiristä, viimeiseen mieheen asti.
16Kun kaikki sotakuntoiset miehet olivat kuolleet pois kansasta,
17puhui Herra minulle sanoen:
18'Sinä kuljet nyt Moabin alueen kautta, Arin kautta,
19ja lähestyt ammonilaisia; mutta älä käy heidän kimppuunsa äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna ammonilaisten maasta mitään omaksesi, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten omaksi'.
20Tämäkin on luettu refalaisten maaksi; refalaiset asuivat muinoin siellä, mutta ammonilaiset kutsuivat heitä samsumilaisiksi.
21Ne olivat niin kuin anakilaiset suuri, lukuisa ja kookas kansa. Mutta Herra tuhosi ne heidän tieltään; he karkottivat ne ja asettuivat niiden sijaan.
22Samoin hän on tehnyt Esaun jälkeläisille, jotka asuvat Seirissä, kun hän tuhosi horilaiset heidän tieltään; he karkottivat nämä ja asettuivat heidän sijaansa, ja siellä he asuvat vielä tänäkin päivänä.
23Mutta avvilaisille, jotka asuivat maakylissä aina Gazaan asti, tuottivat tuhon kaftorilaiset, jotka olivat lähteneet Kaftorista, ja asettuivat heidän sijaansa.
24'Nouskaa ja lähtekää liikkeelle ja kulkekaa Arnon-joen yli. Katso, minä annan sinun käsiisi amorilaisen Sihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Käy sitä valloittamaan ja ryhdy taisteluun häntä vastaan.
25Tästä päivästä alkaen minä saatan kauhuun ja pelkoon sinun edessäsi kansat kaiken taivaan alla, niin että, kun ne kuulevat sinusta kerrottavan, ne pelkäävät ja vapisevat sinun edessäsi.'
26Ja minä lähetin sanansaattajat Kedemotin erämaasta Sihonille, Hesbonin kuninkaalle, viemään rauhan tervehdyksen ja sanomaan:
27'Salli minun kulkea maasi kautta. Aina tiellä pysyen minä kuljen, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.
28Anna minun rahalla ostaa ruokaa syödäkseni ja anna minulle rahalla vettä juodakseni; salli vain minun jalkaisin kulkea maasi kautta –
29minkä minulle myönsivät Esaun jälkeläiset, jotka asuvat Seirissä, ja moabilaiset, jotka asuvat Arissa – kunnes menen Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.'
30Mutta Sihon, Hesbonin kuningas, ei tahtonut antaa meidän kulkea maansa kautta, sillä Herra, sinun Jumalasi, paadutti hänen mielensä ja kovensi hänen sydämensä, antaakseen hänet sinun käsiisi, niin kuin nyt onkin tapahtunut.
31Ja Herra sanoi minulle: 'Katso, minä annan nyt Sihonin ja hänen maansa sinun valtaasi. Ryhdy sitä valloittamaan ja ota hänen maansa omaksesi.'
32Niin Sihon ja kaikki hänen sotaväkensä lähti Jahasaan taistelemaan meitä vastaan.
33Mutta Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet meidän valtaamme, ja me voitimme hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen sotaväkensä.
34Ja me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset, päästämättä pakoon ainoatakaan.
35Ainoastaan karjan me ryöstimme itsellemme sekä saaliin valloittamistamme kaupungeista.
36Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla, ja jokilaaksossa olevasta kaupungista Gileadiin saakka ei ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi ollut meille liian korkealla; Herra, meidän Jumalamme, antoi kaikki meidän valtaamme.
37Ainoastaan ammonilaisten maahan sinä et astunut, et mihinkään, mikä on Jabbok-joen varrella, et vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään muuhun, josta Herra, meidän Jumalamme, oli niin määrännyt."