"Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.
2He erottavat teidät synagogista. Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
3Sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
4Mutta tämän minä olen puhunut teille, jotta kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kanssanne.
5Mutta nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Minne sinä menet?'
6Mutta koska minä olen sanonut tämän teille, murhe on täyttänyt teidän sydämenne.
7Kuitenkin minä kerron teille totuuden: teille on parempi, että minä lähden pois. Sillä ellen minä lähde pois, ei Puolustaja tule teidän luoksenne. Mutta jos minä menen, minä lähetän hänet teidän luoksenne.
8Ja kun hän tulee, hän näyttää maailmalle toteen synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9synnin, koska he eivät usko minuun;
10vanhurskauden, koska minä menen Isäni luo, ettekä te enää näe minua,
11ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi sitä nyt kantaa.
13Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, hän ohjaa teidät kaikkeen totuuteen. Sillä hän ei puhu omiaan, vaan kaiken, minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevat hän teille julistaa.
14Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16Vähän aikaa, niin te ette minua enää näe ja taas vähän aikaa, niin te näette minut, sillä minä menen Isän luo."
17Silloin jotkut hänen opetuslapsistaan puhuivat keskenään: "Mitä tämä on, mitä hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe ja taas vähän aikaa, niin te näette minut' ja: 'Sillä minä menen Isän luo'?"
18Niin he sanoivat: "Mitä tämä on, mitä hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu."
19Niin Jeesus huomasi, että he tahtoivat kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne kun minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette näe minua ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'?
20Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva. Te joudutte murehtimaan, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
21Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista vaivaansa sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22Niin on myös teillä nyt murhe. Mutta minä olen näkevä teidät jälleen ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
23Sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: kaiken mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän on antava teille.
24Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni: anokaa niin te saatte, jotta teidän ilonne olisi täydellinen.
25Tämän minä olen puhunut teille vertauksin. Mutta tulee aika, jolloin minä en enää puhu teille vertauksin, vaan avoimesti julistan teille sanomaa Isästä.
26Sinä päivänä te anotte minun nimessäni, enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän puolestanne,
27sillä Isä itse rakastaa teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet minun lähteneen Jumalan luota.
28Minä olen lähtenyt Isän luota ja tullut maailmaan. Nyt minä taas jätän maailman ja menen Isän luo."
29Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Katso, nyt sinä puhut avoimesti, etkä puhu vertauksin.
30Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä ole sen tarpeessa, että kukaan sinulta kysyy. Siksi me uskomme sinun lähteneen Jumalan luota."
31Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.
32Katso, tulee hetki ja on nyt tullut, jona teidät hajotetaan kukin taholleen ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani.
33Tämän minä olen puhunut teille, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on oleva ahdistus. Mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."