Mutta Jeesus meni Öljymäelle.

²Varhain aamulla hän saapui jälleen pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luokseen. Niin hän istuutui ja opetti heitä.

³Mutta kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen aviorikoksesta kiinni otetun naisen. Asetettuaan hänet keskelle

⁴he sanoivat hänelle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teossa, aviorikosta tekemästä.

⁵Meidän laissamme Mooses on käskenyt kivittää tuollaiset. Entä mitä sinä hänestä sanot?"

⁶Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, jotta heillä olisi mistä syyttää häntä. Silloin Jeesus alas kumartuen kirjoitti sormellaan maahan.

⁷Mutta kun he yhä kyselivät häneltä, hän ojensi itsensä suoraksi ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensin kivellä."

⁸Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

⁹Mutta kun he kuulivat tämän ja heidän omatuntonsa syytti heitä, he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmista alkaen viimeisiin asti. Ja Jeesus jäi yksin, naisen seisoessa hänen edessään.

¹⁰Kun Jeesus nosti katseensa, eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, hän sanoi tälle: "Missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan tuominnut sinua?"

¹¹Tämä vastasi: "Ei kukaan, Herra." Niin Jeesus sanoi: "En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä harjoita."

¹²Jeesus puhui heille taas sanoen: "Minä olen maailman valo. Joka minua seuraa, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo."

¹³Silloin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi. Sinun todistuksesi ei ole pätevä."

¹⁴Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja minne minä menen. Mutta te ette tiedä, mistä minä tulen ja minne minä menen.

¹⁵Te tuomitsette lihan mukaan. Minä en tuomitse ketään.

¹⁶Ja vaikka minä tuomitsisinkin, minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksin, vaan minä ja Isä, joka on minut lähettänyt.

¹⁷Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä.

¹⁸Minä olen se, joka todistan itsestäni ja minusta todistaa Isä, joka on minut lähettänyt."

¹⁹Niin he sanoivat hänelle: "Missä sinun Isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni. Jos te tuntisitte minut, te tuntisitte myös minun Isäni."

²⁰Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun luona, opettaessaan pyhäkössä. Eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen aikansa ei ollut vielä tullut.

²¹Niin Jeesus taas sanoi heille: "Minä menen pois ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla."

²²Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai hän tapa itseään, koska sanoo: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla'?"

²³Hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Te olette tämän maailman omia, minä en ole tämän maailman oma.

²⁴Siksi minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne, sillä ellette usko, että Minä Olen, te kuolette synteihinne."

²⁵Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, joka alusta alkaen olen teille sanonut olevani!

²⁶Paljon minulla on teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa. Mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totuudellinen ja mitä minä olen häneltä kuullut, sen minä puhun maailmalle."

²⁷Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.

²⁸Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että Minä Olen ja etten minä omasta aloitteestani tee mitään, vaan puhun tätä niin kuin minun Isäni on minua opettanut.

²⁹Hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani. Isä ei ole jättänyt minua yksin, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle otollista."

³⁰Kun hän näitä puhui, uskoivat monet häneen.

³¹Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani

³²ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."

³³He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin siementä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä voit sanoa: 'Te tulette vapaiksi'?"

³⁴Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka syntiä harjoittaa, on synnin orja.

³⁵Mutta orja ei pysy talossa ikuisesti; Poika pysyy ikuisesti.

³⁶Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, te tulette totisesti vapaiksi.

³⁷Minä tiedän, että te olette Abrahamin siementä. Mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa sijaa teissä.

³⁸Minä puhun siitä, minkä minä olen nähnyt Isäni luona; niin myös te teette sen mukaan, minkä olette nähneet teidän isänne luona."

³⁹He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Meidän isämme on Abraham." Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Abrahamin lapsia, te tekisitte Abrahamin tekoja.

⁴⁰Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka on kuullut Jumalalta. Niin ei Abraham tehnyt.

⁴¹Te teette isänne tekoja." Niin he sanoivat hänelle: "Me emme ole syntyneet haureudesta. Meillä on yksi isä, Jumala."

⁴²Niin Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tullut. En minä siis ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on minut lähettänyt.

⁴³Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Koska te ette kärsi kuulla minun sanaani.

⁴⁴Te olette isästänne paholaisesta, ja te tahdotte seurata isänne himoja. Hän on ollut murhaaja alusta asti eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja sen isä.

⁴⁵Mutta koska minä kerron totuuden, te ette usko minua.

⁴⁶Kuka teistä voi osoittaa minut syylliseksi syntiin? Mutta jos minä puhun totta, miksi ette usko minua?

⁴⁷Joka on Jumalan oma, kuulee Jumalan sanat. Siksi te ette kuule, koska ette ole Jumalan omia."

⁴⁸Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö sanokin oikein – että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?"

⁴⁹Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni ja te häpäisette minua.

⁵⁰Mutta minä en etsi omaa kunniaani. On hän, joka etsii ja tuomitsee.

⁵¹Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa."

⁵²Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Abraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa.'

⁵³Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Abraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet. Keneksi sinä itsesi teet?"

⁵⁴Jeesus vastasi: "Jos minä annan kunnian itselleni, kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka antaa minulle kunnian. Hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme',

⁵⁵ettekä tunne häntä. Mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, olisin minä valehtelija niin kuin tekin. Mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa.

⁵⁶Abraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että oli näkevä minun päiväni, ja hän näki ja iloitsi."

⁵⁷Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viisikymmenvuotias ja olet nähnyt Abrahamin!"

⁵⁸Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, Minä Olen."

⁵⁹Silloin he poimivat kiviä heittääkseen häntä niillä. Mutta Jeesus kätkeytyi ja lähti ulos pyhäköstä käyden heidän keskitsensä, ja niin hän meni pois.