Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain kumiseva pronssi tai helisevä symbaali.
2Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että siirtäisin vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä olisi mitään.
3Ja vaikka minä jakaisin kaiken omaisuuteni köyhille ravinnoksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.
4Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, rakkaus ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
7Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10Mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, silloin katoaa se, mikä on vajavaista.
11Kun minä olin lapsi, puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; mutta kun tulin mieheksi, minä hylkäsin sen, mikä on lapsellista.
12Sillä nyt me näemme kuin peilistä, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minutkin täydellisesti tunnetaan.
13Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.