Niin minä, tullessani luoksenne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2Sillä olin päättänyt teidän keskellänne olla tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3Olin luonanne heikkona ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4eikä puheeni ja saarnani ollut kiehtovia inhimillisen viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5ettei teidän uskonne olisi ihmisten viisauden, vaan Jumalan voiman varassa.
6Kuitenkin me puhumme viisautta hengellisesti kypsien seurassa, mutta emme tämän maailmanajan viisautta emmekä tämän maailmanajan hallitsijoiden, jotka katoavat,
7vaan puhumme Jumalan viisautta salaisuutena, sitä kätkettyä, jonka Jumala on ennalta määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
8sitä, jota ei kukaan tämän maailmanajan hallitsijoista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet –
9vaan niin kuin on kirjoitettu: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydämeen noussut, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."
10Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
11Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myöskään kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
12Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.
13Siitä me myös puhumme, emme ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan Pyhän Hengen opettamin, selittäen hengelliset hengellisesti.
14Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkittava hengellisesti.
15Sen sijaan hengellinen ihminen tutkii kaikkea, eikä häntä itseään kukaan kykene tutkimaan.
16Sillä "kuka on tuntenut Herran mielen, kuka neuvoisi häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.