Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
2Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään väärin, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme ole kenellekään vahinkoa tuottaneet.
3En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämissämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme.
4Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä. Olen täynnä lohtua, minulla on ylen suuri ilo kaikessa ahdingossamme.
5Sillä kun olimme tulleet Makedoniaan, ei lihamme saanut minkäänlaista lepoa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdingossa: ulkoa taisteluja, sisältä pelkoja.
6Mutta Jumala, joka masentuneita rohkaisee, rohkaisi meitä Tituksen tulolla,
7eikä ainoastaan hänen tulollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, jonka hän oli teiltä saanut. Hän kertoi meille ikävästänne, murheestanne ja innostanne minua kohtaan, niin että minä iloitsin vielä enemmän.
8Sillä vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni, en kadu, ja jos kadunkin, niin minä – kun näen, että tuo kirje murehdutti teitä, vaikka vain vähäksi aikaa –
9nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että teidän murheenne oli teille parannukseksi. Tulitte näet murheellisiksi Jumalan tahdon mukaan, ettette missään kärsisi vahinkoa meidän tähtemme.
10Sillä Jumalan tahdon mukainen murhe saa aikaan parannuksen pelastukseksi, muutoksen, jossa ei ole katumista. Mutta maailman murhe saa aikaan kuoleman.
11Sillä katso, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan tahdon mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, ei ainoastaan puolustusta, vaan myös paheksuntaa, pelkoa, ikävöimistä, kiivautta ja rankaisemista! Olette joka suhteessa osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.
12Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen vuoksi enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan siksi, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.
13Siksi me olemme saaneet rohkaisua – ja teidän rohkaisunne lisäksi iloitsimme vielä paljon enemmän Tituksen ilosta, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.
14Sillä jos olenkin teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään. Niin kuin olemme kaikessa puhuneet teille totuudessa, niin on myös osoittautunut todeksi se, mistä iloiten Titukselle puhuimme.
15Hänen sydämensä kiintyy yhä enemmän teihin, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan.
16Minä iloitsen siis, koska kaikessa luotan teihin.