Sitten minä menin neljäntoista vuoden kuluttua jälleen ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tituksenkin mukaani.
2Mutta minä menin ylös ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen ilosanoman, jota julistan pakanoiden keskellä, mutta yksityisesti eniten arvostetuille, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
3Mutta ei edes seuralaistani Titusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään.
4Noiden pariimme luikerrelleiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat soluttautuneet joukkoomme vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, jotta ilosanoman totuus säilyisi teidän keskellänne.
6Mutta nuo, joita pidettiin jonakin – millaisia he sitten olivatkaan, ei merkitse minulle mitään, sillä Jumala ei katso henkilöön – nuo arvostetut eivät vaatineet minulta mitään enempää.
7Vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu ilosanoma ympärileikkaamattomia varten niin kuin Pietarille ympärileikattuja varten –
8sillä hän, joka teki Pietarin kykeneväksi apostolinvirkaan ympärileikattuja varten, teki myös minut kykeneväksi pakanoita varten –
9ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, joka minulle oli annettu, Jaakob, Keefas ja Johannes, joita arvostettiin pylväinä, ojensivat minulle ja Barnabaalle yhteyden merkiksi oikean kätensä, jotta me menisimme pakanoiden, ja he taas ympärileikattujen luo
10– kunhan vain muistaisimme köyhiä, niin kuin juuri olenkin ahkeroinut tehdä.
11Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä avoimesti, koska hän oli selvästi syyllinen.
12Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut eräitä miehiä, hän oli syönyt pakanoiden kanssa, mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja.
13Ja hänen kanssaan lankesivat tekopyhyyteen muutkin juutalaiset, niin että heidän tekopyhyytensä tempaisi mukaan Barnabaankin.
14Mutta nähdessäni, etteivät he vaella suoraan ilosanoman totuuden mukaan, minä sanoin Pietarille kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, elät pakanoiden tavoin etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita elämään juutalaisten tavoin?"
15Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä.
16Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan Jeesuksen Kristuksen uskolla, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi Kristuksen uskosta eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko Kristus sitten synnin palvelija? Eihän toki!
18Sillä jos minä taas rakennan sen, minkä olen hajottanut, osoitan olevani lain rikkoja.
19Sillä minä olen lain kautta kuollut laille, elääkseni Jumalalle.
20Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enkä enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota nyt elän lihassa, elän Jumalan Pojan uskossa – hänen, joka rakasti minua ja antoi itsensä minun puolestani.
21Minä en tee mitättömäksi Jumalan armoa. Sillä jos vanhurskaus tulee lain kautta, niin Kristus on turhaan kuollut.