Kun Jabin, Hasorin kuningas, sen kuuli, lähetti hän sanan Jobabille, Madonin kuninkaalle, ja Simronin kuninkaalle ja Aksafin kuninkaalle
2ja niille kuninkaille, jotka asuivat pohjoisessa, Vuoristossa, Aromaassa Kinarotista etelään päin, Alankomaassa ja Dorin kukkuloilla lännessä,
3kanaanilaisille itään ja länteen, amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille vuoristoon ja hivviläisille Hermonin juurelle Mispan maahan.
4Nämä lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen; väkeä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla ja hevosia ja sotavaunuja ylen paljon.
5Ja kaikki nämä kuninkaat liittyivät yhteen, tulivat ja leiriytyivät yhdessä Meromin veden rannalle sotiakseen Israelia vastaan.
6Silloin Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä, sillä huomenna tähän aikaan minä annan heidät kaikki voitettuina Israelin valtaan; heidän ratsujensa vuohisjänteet sinä katkot, ja heidän vaununsa sinä poltat tulessa."
7Niin Joosua ja kaikki sotaväki hänen kanssaan yllätti heidät Meromin veden rannalla ja hyökkäsi heidän kimppuunsa.
8Ja Herra antoi heidät Israelin käsiin, niin että he voittivat heidät ja ajoivat heitä takaa aina suureen Sidoniin, Misrefot-Majimiin ja itään päin Mispan laaksoon asti; ja he voittivat heidät, päästämättä pakoon ainoatakaan heistä.
9Ja Joosua teki heille, niin kuin Herra oli hänelle sanonut: heidän ratsujensa vuohisjänteet hän katkoi, ja heidän vaununsa hän poltti tulessa.
10Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Hasorin ja surmasi miekalla sen kuninkaan; Hasor oli näet muinoin kaikkien näiden kuningaskuntien pääkaupunki.
11Ja he surmasivat miekan terällä ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, niin ettei jäänyt jäljelle ainoatakaan henkeä; ja Hasorin hän poltti tulella.
12Kaikki nämä kuninkaankaupungit ja niiden kuninkaat Joosua sai valtaansa, ja hän surmasi miekan terällä niiden asukkaat, vihkien heidät tuhon omiksi, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt.
13Mutta kukkuloilla olevista kaupungeista Israel ei polttanut ainoatakaan, paitsi Hasorin, jonka Joosua poltti.
14Ja kaiken, mitä näistä kaupungeista oli saatavana saalista, sekä karjan israelilaiset ryöstivät itselleen; mutta kaikki ihmiset he surmasivat miekan terällä ja tuhosivat heidät, jättämättä eloon ainoatakaan henkeä.
15Niin kuin Herra oli käskenyt palvelijaansa Moosesta, niin oli Mooses käskenyt Joosuaa, ja niin Joosua teki; eikä hän jättänyt tekemättä mitään kaikesta siitä, mistä Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
16Niin Joosua valloitti koko tämän maan, Vuoriston, koko Etelämaan ja koko Gosenin maakunnan, Alankomaan ja Aromaan, niin myös Israelin vuoriston ja sen alankomaan –
17maan Seiriin päin kohoavasta Sileästä vuoresta aina Baal-Gaadiin saakka, Libanonin laaksoon, Hermonin vuoren juurelle; kaikki heidän kuninkaansa hän sai valtaansa ja löi heidät kuoliaaksi.
18Kauan aikaa Joosua kävi sotaa kaikkia näitä kuninkaita vastaan.
19Eikä ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan Israelin kanssa, paitsi ne hivviläiset, jotka asuivat Gibeonissa; vaan kaikki valloitettiin asevoimalla.
20Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin, niin kuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
21Siihen aikaan Joosua tuli ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta; Joosua vihki heidät kaupunkeineen tuhon omiksi.
22Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia; ainoastaan Gazaan, Gatiin ja Asdodiin niitä jäi.
23Näin Joosua valloitti koko maan, aivan niin kuin Herra oli Moosekselle puhunut; ja Joosua antoi sen perintöosaksi Israelille, heidän sukukunnilleen heidän osastojensa mukaan. Ja maa pääsi rauhaan sodasta.