Siirtykäämme siis Kristuksen opin perusasioista eteenpäin ja jatkakaamme kohti täydellisyyttä laskematta uudestaan perustusta, johon kuuluu parannus kuolleista töistä ja usko Jumalaan,
2oppi kasteista ja kätten päälle panemisesta ja kuolleiden ylösnousemuksesta ja ikuisesta tuomiosta.
3Tehkäämme näin, jos vain Jumala sallii.
4Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran on valaistu ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6ja jotka ovat luopuneet, taas uudistaa parannukseen – he ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan uudelleen ja häpäisevät hänet julkisesti.
7Sillä maa, joka imee itseensä sen päälle usein tulevan sateen ja tuottaa sadon hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta,
8mutta joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta ja sen loppuna on polttaminen.
9Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä mikä on parempaa ja kuuluu pelastukseen, vaikka puhummekin näin.
10Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unohtaisi tekonne ja rakkaudentyönne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
11Mutta haluamme hartaasti, että kukin teistä osoittaa loppuun asti samaa intoa, mitä tulee toivon täyteen varmuuteen,
12ettei teistä tulisi velttoja, vaan niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu.
13Sillä kun Jumala oli antanut Abrahamille lupauksen, hän vannoi itsensä kautta, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, jonka kautta vannoa,
14ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan ja suuresti sinua lisään",
15ja niin hän kärsivällisesti odotettuaan sai sen, mikä oli luvattu.
16Sillä ihmiset vannovat suuremman kautta ja vala on heille vahvistukseksi, kaiken vastaväitteen loppu.
17Sen tähden, että Jumala vielä selvemmin tahtoi osoittaa lupauksen perillisille, että hänen päätöksensä on muuttumaton, hän vakuutti sen valalla,
18jotta me kahden muuttumattoman asian nojalla, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, saisimme vahvan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet turvaan pitämään kiinni edessä olevasta toivosta.
19Se toivo on meille ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
20jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan ikiajoiksi.