Mistä syntyvät taistelut ja riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2Te himoitsette eikä teillä ole. Te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa. Te riitelette ja taistelette eikä teillä ole, koska ette ano.
3Te anotte ettekä saa, koska anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4Te avionrikkojat ja avionrikkojattaret, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen.
5Vai luuletteko, että Raamattu puhuu turhaan: "Kateuteen asti hän haluaa Henkeä, joka asuu meissä"?
6Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Siksi hän sanoo: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
7Olkaa siis Jumalalle alamaiset, vastustakaa paholaista, niin hän pakenee luotanne.
8Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9Tuntekaa kurjuutenne ja valittakaa ja itkekää. Naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10Nöyrtykää Herran edessä, niin hän korottaa teidät.
11Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee ja veljeään tuomitsee, panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos sinä tuomitset lain, et ole lain noudattaja vaan tuomari.
12Yksi on lainsäätäjä, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa. Mutta kuka olet sinä, joka tuomitset toisen?
13Niinpä niin, te, jotka sanotte: "Menkäämme tänään tai huomenna siihen ja siihen kaupunkiin ja viipykäämme siellä vuoden ajan käyden kauppaa ja saaden voittoa" –
14te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Sehän on usva, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.
15Sen sijaan teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme tämän tai tuon."
16Mutta nyt te kerskaatte omassa omahyväisyydessänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on pahasta.
17Joka siis ymmärtää tehdä hyvää eikä tee, hänelle se on synniksi.