Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä:
2kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, pitäen siitä huolta, ei pakosta vaan vapaaehtoisesti, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3ei niin kuin herroina halliten niitä, jotka on uskottu teille, vaan ollen laumalle esikuvina,
4niin te Ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
5Samoin te nuoret, olkaa vanhemmille alamaiset. Ja olkaa kaikki toisillenne alamaisia, ja pukeutukaa nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
6Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan teidät korottaisi,
7ja heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen.
8Olkaa raittiit! Valvokaa! Sillä teidän vastustajanne, paholainen, käy ympäri niin kuin karjuva leijona etsien, kenet voisi niellä.
9Vastustakaa häntä lujina uskossa tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teitä valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11Hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti. Aamen.
12Silvanuksen, uskollisen veljen välityksellä – niin kuin ajattelen – olen lyhyesti teille kirjoittanut kehottaen teitä ja todistaen, että se on Jumalan tosi armo, jossa te olette.
13Teitä tervehtii Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin, ja minun poikani Markus.
14Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla. Rauha teille kaikille, jotka olette Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.