Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet eikä merta enää ole.
2Minä, Johannes, näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin laskeutuvan taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin miehelleen kaunistettu morsian.
3Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän on asuva heidän keskellään, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa.
4Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä entiset ovat menneet."
5Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat todet ja varmat."
6Hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen Alfa ja Omega, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7Joka voittaa on perivä kaiken, ja minä olen oleva hänen Jumalansa ja hän on oleva minun poikani.
8Mutta pelkurien ja uskomattomien ja saastaisten ja murhaajien ja haureellisten ja velhojen ja epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on siinä järvessä, joka palaa tulta ja tulikiveä. Tämä on toinen kuolema."
9Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."
10Hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta Jumalan luota,
11ja siinä oli Jumalan kirkkaus. Sen loisto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niin kuin kristallinkirkas jaspiskivi.
12Siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja portteihin oli kirjoitettu nimet, jotka ovat Israelin lasten kahdentoista heimon nimet.
13Idässä oli kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14Kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15Hänellä, joka puhui minun kanssani, oli kultainen mittaruoko mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16Kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Hän mittasi kaupungin ruokosauvalla: kaksitoistatuhatta stadionmittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17Hän mittasi myös sen muurin: sataneljäkymmentäneljä kyynärää – ihmisen mitan mukaan, joka enkelillä oli.
18Sen muurin rakennelma oli jaspista, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19Kaupungin muurin perustukset oli koristeltu kaikenlaisilla kalliilla kivillä: ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedoni, neljäs smaragdi,
20viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysopraasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21Ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä, ja kukin portti oli yhdestä helmestä. Kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikään kuin läpikuultavaa lasia.
22Temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23Eikä kaupunki tarvitse aurinkoa eikä kuuta valaisemaan sitä, sillä itse Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.
24Ja pelastetut kansakunnat vaeltavat sen valossa, ja maan kuninkaat tuovat siihen kansojen kunnian ja loiston.
25Sen portteja ei suljeta päivällä, sillä yötä siellä ei ole.
26Ja sinne tuodaan kansakuntien loisto ja kunnia.
27Eikä sinne pääse mitään saastuttavaa eikä ketään kauhistuksen ja valheen harjoittajaa, vaan ainoastaan ne, jotka on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.