Minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden sineteistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta ikään kuin ukkosen äänen sanovan: "Tule ja katso!"
2Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
3Kun hän avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule ja katso!"
4Niin lähti toinen, tulipunainen hevonen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan, ja hänelle annettiin suuri miekka.
5Kun hän avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule ja katso!" Ja näin ja katso: musta hevonen, ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
6Minä kuulin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta vehnää denarilla ja kolme koiniksia ohria denarilla. Mutta älä turmele öljyä ja viiniä."
7Kun hän avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon sanovan: "Tule ja katso!"
8Ja katso: kalpeanvihreä hevonen, ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema. Ja Tuonela seurasi hänen mukanaan. Ja neljänteen osaan maata hänelle annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja kuolemalla ja maan petojen avulla.
9Kun hän avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan vuoksi ja Karitsan todistuksen tähden, joka heillä oli.
10He huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi aikaa, sinä pyhä ja tosi Valtias, jätät tuomitsematta ja kostamatta meidän veremme niille, jotka asuvat maan päällä?"
11Niin kullekin annettiin pitkät valkeat vaatteet, ja heille sanottiin, että pysyisivät levollisina vielä sen aikaa, kunnes täyttyisi myös heidän kanssapalvelijoidensa ja heidän veljiensä luku, jotka joutuisivat tapettaviksi niin kuin hekin.
12Minä näin, kuinka hän avasi kuudennen sinetin, ja katso, syntyi suuri maanjäristys, ja aurinko kävi mustaksi niin kuin karvasäkkikangas ja kuu muuttui kuin vereksi.
13Taivaan tähdet putosivat maahan niin kuin viikunapuu varistaa raakileensa, kun ankara tuuli sitä ravistaa.
14Taivas väistyi niin kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan.
15Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja rikkaat ja sotapäälliköt ja mahtavat ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten kalliolohkareiden suojaan
16ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa meidän päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta!
17Sillä hänen vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"